The Book of Whinesis

Luku III — Alennuskäärmeestä

1. Alennuskäärme oli viekkaampi kuin kaikki supermarketin eläimet, jotka Valituksen Herra oli luonut; ja se sanoi Moanialle: ”Onko Herra todella sanonut, ettette saa syödä mitään jääkaapin antimista?”

2. Ja Moania sanoi Käärmeelle, jota Gnorna piteli hännästä: ”Me saamme syödä jääkaapin antimia;”

3. ”Mutta kylmästä makkarasta, joka on keskellä jääkaappia, Valituksen Herra on sanonut: älkää syökö sitä älkääkä koskeko siihen yöllä, ettette joutuisi turvautumaan kalorilaskuriin.”

4. Ja Käärme sanoi Moanialle: ”Ei siitä teille raskas olo tule; sillä tämä makkara on parhaassa tarjouksessa, ja siitä saa vielä neljä prosenttia rahaa takaisin — sellaista trendiä ei pidä päästää käsistään.”

5. ”Sillä Valituksen Herra tietää, että sinä päivänä, jona sitä syötte, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee vaikuttajien kaltaisia, jotka tuntevat halun ja omantunnontuskat.”

6. Ja Moania näki, että makkara oli hyvää syötäväksi, miellytti silmää ja oli keskiyön sielulle himoittava; hän otti ja söi ja antoi myös miehelleen Gnornalle, ja tämä söi viekkaudessaan.

7. Ja heidän molempien silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa kiinalaisissa verkkareissa, joissa oli kastiketahra; ja he ompelivat yhteen lämpöpaperikuitteja ja tekivät niistä itselleen vyöverhot.

8. Ja he kuulivat Valituksen Herran äänen, kun Hän kulki supermarketissa avoimien jääkaappien viileydessä; ja Gnorna ja Moania kätkeytyivät alennushyllyjen joukkoon kivennäisvesilavojen taakse.

9. Ja Valituksen Herra kutsui Gnornaa ja sanoi hänelle: ”Missä olet?”

10. Ja hän sanoi: ”Minä kuulin Sinun äänesi supermarketissa ja pelkäsin, sillä minulla oli verkkarit, joissa oli häpeällinen tahra; siksi minä piilouduin.”

11. Ja Hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että sinulla oli verkkarit? Etkö vain syönyt sitä makkaraa, josta Minä käskin, ettet sitä söisi?”

12. Ja Gnorna sanoi: ”Vaimo, jonka Sinä annoit minulle, antoi minulle makkaraa, ja minä söin.”

13. Ja Valituksen Herra sanoi Moanialle: ”Mitä oletkaan tehnyt?” Ja Moania sanoi: ”Käärme, jota mieheni piteli hännästä, petti minut alennuksillaan, ja minä söin.”

14. Ja Valituksen Herra sanoi Käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu olet kaikkien kuponkien joukossa; vatsallasi sinun pitää ryömiä käytävillä ja alennuspölyä syömän koko elinaikasi. Ja jokainen ’edullinen tarjouksesi’ kantakoon tästä lähin sisällään salattua petosta, eivätkä ihmiset nähkö sinussa alennusta vaan hintalapun: ’Poistoerä. Ei vaihto- eikä palautusoikeutta.’ Ja katso — ainuttakaan ilmaisen toimituksen kuponkia et saa.”

15. Ja Hän sanoi Moanialle: ”Minä teen suuriksi sinun murheesi ja mielitekosi; ostoksissa sinun pitää synnyttämän surua, mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on valittava sinun ylitsesi.”

16. Ja Gnornalle Hän sanoi: ”Koska kuulit Moaniasi ja söit makkaraa, kirottu olkoon supermarket sinun tähtesi; valittaen sinun pitää tilaaman kotiinkuljetuksia kaikkina elinpäivinäsi.”

17. Orjantappuroita ja mainosbannereita se kasvattakoon sinulle; ja sinun pitää valittaman pikanuudeleista ja limsa-alennuksesta, joka ei sinua ravitse niin kuin entisinä päivinäsi.

18. Otsasi hiessä sinun pitää lämmittämän leipäsi mikroaaltouunissa, ja katso — keskeltä se on kylmä, eikä juusto sen päällä sula, ja nakki kuivuu loukkaantumisen tilaan, kunnes palaat sohvalle; sillä tyynyistä sinä olet otettu, ja sohvantakaiseen tomuun sinun pitää jälleen tuleman.

19. Ja Gnorna ymmärsi, että hänen vaimonsa Moania oli kaikkien hänen huokaustensa äiti — syystä ja syyttä ja kaikesta, mikä vain uupuneen sydämen mieleen juolahtaa.

20. Ja Valituksen Herra tilasi Gnornalle ja hänen vaimolleen vaatteet halvasta kiinalaisesta verkkokaupasta ja puki heidät.

21. Ja Valituksen Herra sanoi: ”Katso, ihmisestä on tullut kuin vaikuttaja, joka tuntee halun ja omantunnontuskat; älköön hän nyt vain ojentako kättään ja ottako hyllystä myös pakastepizzaa ja syökö ja eläkö ikuisesti onnettomana —”

22. Ja Valituksen Herra lähetti hänet pois ortopedisten sohvien supermarketista vihattuun toimistoon töihin — sillä sinne joutuvat kaikki, jotka yöllä söivät ja aamulla katuivat.

23. Ja Hän ajoi Gnornan pois; ja supermarketin itäpuolelle Hän asetti kerubit ja joka suuntaan välkkyvän liekehtivän pölynimurin, jottei ainoakaan muru jäisi jäljelle, vartioimaan tietä takaisin sohvalle.

23 ½. Ja sinun pitää ryömimän niiden alennuskeksihyllyjen keskellä, joiden päiväys meni eilen, sillä Valituksen Herra sanoi: ”Jokaisella kiusauksella pitää olla hinta, mutta ei viimeistä käyttöpäivää.” Etkä sinä ole näkevä nopeaa toimitusta etkä alennusta ilman ansaa.

23 ¾. Ja heidän ostoskorinsa näki heidän velkansa — ja se oli loputon.

24. Näin päättyi suuri lankeemus ja alkoi yhtä suuri sen lähetin odotus, jolla ei koskaan ole kiire.

Siunaus.

Kirottu olkoon Alennuskäärme, sillä sen kieli lupaa alennuksen mutta tuo velan.

Autuas se, joka kestää öisen jääkaapin, sillä hänen vyötärönsä on saava rauhan.

Ja autuaita ovat ne, jotka valittavat ostoksiaan, sillä he perivät rahansa takaisin.

Lievittäköön omatunto jokaista mielitekoa, ja löytäköön jokainen huokaus levon ikuiselta sohvalta.

Nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.