Miniessee
Valta ei ajatukseen vaan huomioon
Ajatus syntyy itsestään. Vapaus ei ala ajatusten kieltämisestä vaan siitä, ettei jokaisesta sisäisestä liikkeestä tarvitse tulla minä.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että kypsyys tarkoittaa itsensä hallitsemista: älä suutu, älä ahdistu, älä ajattele “vääriä” ajatuksia.
Ensimmäinen virhe alkaa juuri tästä.
Ihminen ei valitse seuraavaa ajatustaan samalla tavalla kuin ravintolan annosta. Ahdistus, viha ja epäily nousevat muistista, kehosta, tottumuksesta, pelosta ja ympäristön ärsykkeistä.
Emme ole jokaisen sisäisen tapahtuman tekijöitä. Olemme pikemminkin niiden ensimmäisiä todistajia.
Ongelma ei ala ahdistuksen ilmestymisestä vaan lauseesta: “Tätä ei saisi olla. Minun ei pitäisi tuntea näin.” Siitä alkaa sisäinen sisällissota.
Mitä enemmän ajatusta yritetään tukahduttaa, sitä enemmän sille annetaan huomiota. Ja huomio ravitsee.
Tietoisuus alkaa pienestä siirtymästä: “En ole tämä ajatus. Näen, että se syntyi.”
Emme hallitse sitä, mitä kaikkea mieleen saapuu. Mutta voimme oppia olemaan luovuttamatta huomiotamme jokaiselle tulijalle.
