Ajatus, huomio, keho, menneisyys

Kaava

Ajatus tulee itsestään. Vapaus alkaa, kun lakkaat pukemasta jokaista ajatusta omaksi itseksesi.

Kaava

Itsensä hallinta ei ole ajatusten hallintaa. Se on huomion hallintaa.

Kaava

Emme valitse ensimmäistä ajatusta. Valitsemme, ruokimmeko sitä edelleen.

Kaava

Ajatus, jota vastaan taistelet, vahvistuu itse taistelusta.

Kaava

Tietoisuus ei ala hiljaisesta mielestä vaan havainnosta: tämä ajatus ilmestyi.

Kaava

Tietoisuus ilman kehoa on vain ajatus tarkkailemassa itseään.

Kaava

Keho puhuu ennen kuin mieli ehtii keksiä syyn.

Kaava

Keho on ensimmäinen ovi takaisin itseen, ei koko talo.

Kaava

Ihminen kärsii ahdistuksen lisäksi käskystä lakata ahdistumasta.

Kaava

Miellyttävä tila ei ole vapautuminen. Joskus se on vain hyvin säädettyä kemiaa.

Kaava

Harjoituksesta tulee ansa, kun rauhasta tulee uusi herra.

Kaava

Jopa valoisaa kokemusta on katsottava, tai ego tekee siitä hengellisen lelun.

Kaava

Menneisyys sisällämme ei ole fakta vaan muistettu muoto.

Kaava

Usein kärsimme tapahtuman sijaan versiosta, jota siitä edelleen kannamme.

Kaava

Vapautuminen ei ole tila, joka viimein saapuu. Se on hetki, jolloin vanha minä lakkaa näyttämästä ainoalta mahdolliselta.