Tukiajatus 0002
Samat voimat, uudet nimet
Nykyihmisen demonit ja jumalat eivät kadonneet. Ne saivat vain uudet nimet.
Merkitys
Rationaalinen sanasto ei automaattisesti vapauta ihmistä niistä voimista, joita ennen kutsuttiin intohimoiksi, demoneiksi, jumaliksi tai riivaukseksi. Joskus sama palvelussuhde jatkuu diagnoosin, riippuvuuden, levottomuuden tai “ihan tavallisen elämän” nimellä.
Koko teksti
Nykyihminen maksaa uskostaan erikoisen hinnan: häneltä puuttuu lähes kokonaan kyky tarkkailla itseään.
Hän pitää itseään järkevänä, tehokkaana ja täysin oman elämänsä hallitsijana, mutta on silti sellaisten voimien vallassa, joita hän ei pysty hallitsemaan.
Hänen demoninsa ja jumalansa — ja ne ovat yhtä ja samaa — eivät ole kadonneet minnekään. Ne ovat vain saaneet uudet nimet.
Nyt hän elää ahdistuksessa, epämääräisessä sisäisessä levottomuudessa, psyykkisissä vaikeuksissa, kyltymättömässä lääkkeiden, alkoholin, tupakan ja ruoan himossa sekä siinä valtavassa neuroosien kirjossa, jota ihminen on jo kauan tottunut kutsumaan yksinkertaisesti elämäksi.
Hän palvelee yhä samoja voimia. Nyt hän tekee sen vain ilman kynttilöitä ja alttaria, hyvän internetyhteyden turvin — jos sitä ei vielä kokonaan kielletä...
Miksi tämä valittiin
Tässä modernia psykologista kieltä ja vanhaa uskonnollista kuvastoa asetetaan päällekkäin. Tavoite ei ole palauttaa vanhoja selityksiä vaan nähdä, kuinka helposti uusi terminologia antaa tunteen vapautumisesta ilman että itse mekanismi on tullut näkyväksi.
Tutkimushuomio
Terminologian modernisoituminen ei aina tarkoita tietoisuuden modernisoitumista. Jos ihminen ei näe, mitä hän palvelee, tieteelliseltä kuulostava nimi voi olla vain siistimpi alttari.
— mark of presence