Tukiajatus 0005
Pelko hallinnan mekanismina
Kun ihminen lakkaa pelkäämästä ja alkaa ajatella itse, pelolla, kiellolla ja riippuvuudella hallinneiden valta heikkenee.
Merkitys
Dogmi ei ole tässä vain joukko uskomuksia. Se on myös tapa pitää ihminen ennalta määrätyssä reitissä. Kaikki mikä palauttaa oikeuden ajatella itse kehosta, kuolemasta, tietoisuudesta ja tulevaisuudesta uhkaa pelkoon perustuvaa järjestystä.
Koko teksti
Järjestelmälle, joka tarvitsee ihmisen pelkäävän, itsenäinen valinta on aina hieman epäilyttävä.
Kun ihminen alkaa itse kysyä syntymästä, kehosta, kuolemasta, tietoisuudesta tai oman olemassaolonsa rajoista, hän astuu alueelle, jossa valmis käsikirjoitus ei enää riitä.
Siksi niin moni uusi mahdollisuus kohtaa ensimmäisenä moraalisen paniikin: lisääntymisteknologia, kuoleman rajojen tutkiminen, tekoäly, tietoisuuden kokeet, erilaiset tavat ajatella ihmisen tulevaisuutta.
Kyse ei ole siitä, että jokainen uusi asia olisi hyvä. Kyse on siitä, että pelko ei saisi ratkaista kysymystä ennen havaintoa.
Jos ihminen ei vapise kuoleman edessä samalla tavoin kuin ennen, jos hän uskaltaa ottaa vastuuta kehostaan ja tulevaisuudestaan, vanha ohjauspaneeli menettää osan nappuloistaan.
Ja hallintaa rakentaneet järjestelmät pelkäävät usein juuri tätä: ei kapinaa vaan ihmistä, joka ei enää tarvitse pelkoa ajatellakseen.
Miksi tämä valittiin
Ajatus tuo vapauden pois juhlapuheesta. Vapaus alkaa kohdasta, jossa ihminen pystyy tutkimaan myös vaikeita kysymyksiä ilman sisäistä orjuutta pelolle.
Tutkimushuomio
Tämä ei ole hyökkäys tiettyä uskontoa tai ideologiaa vastaan. Periaate on laajempi: riippuvuuteen ja kieltoon nojaava järjestelmä vastustaa ihmistä, joka kykenee ottamaan vastuun omasta ajattelustaan.
— mark of presence