Ashraellen
Ashraellenin työ liittyy useisiin ajattelun ja taiteen perinteisiin, jotka tarjoavat erilaisia kieliä kokemuksen, havainnon, itseymmärryksen ja tutkimusprosessin kuvaamiseen.
Tietoisuuden fenomenologia, ruumiillinen fenomenologia, narratiivinen ajattelu, kognitiotiede ja taiteellinen käytäntö eivät muodosta tässä suljettua lähdejärjestelmää eivätkä tyhjentävää kuvausta työn aatteellisesta taustasta. Ne ovat muutamia tärkeitä vertailukohtia.
Näitä suuntauksia ei voi yhdistää yhdeksi todistusjärjestelmäksi. Tieteellinen malli pysyy tieteellisenä, filosofinen filosofisena ja taiteellinen tutkimus taiteellisena. Niiden kohtaaminen on arvokasta silloin, kun eri kuvaustavat auttavat tarkastelemaan samaa kysymystä eri puolilta.
Husserl kehitti menetelmää kokemuksen huolelliseen kuvaamiseen. Merleau-Ponty palautti tietoisuuden keholliseen kokemukseen. Ricoeur osoitti, ettei kertomus ole ajatuksen koriste vaan itseymmärryksen muoto. Varela, Thompson ja Rosch yhdistivät fenomenologiaa kognitiotieteeseen ja elettyyn kokemukseen.
Ashraellen toimii alueella, jossa akateeminen kuvaus voi olla yksi ymmärtämisen väylä, mutta taiteellinen muoto mahdollistaa tutkimuksen jatkamisen kokemuksen, kuvien, rytmin ja kertomuksen keinoin.
Tietoisuuden fenomenologia
Olennaista ei ole uskoa ensimmäistä ajatusta vaan tarkkailla, miten kokemus ilmestyy tietoisuuteen. Totunnaiset selitykset siirretään hetkeksi sivuun, jotta itse ilmiö — ajatus, aistimus, pelko, odotus, kuva tai sisäinen impulssi — voi tulla näkyväksi.
Yhteys Ashraelleniin: ajatuksen havainnointi ennen samaistumista siihen; tapahtuman, reaktion ja tulkinnan erottaminen toisistaan.
Ruumiillinen fenomenologia
Havainto ei leiju tyhjässä päässä. Se juurtuu kehoon: hengitykseen, jännitykseen, eleeseen, kipuun, pelkoon, väsymykseen, vastarintaan ja läsnäoloon. Keho ei vain seuraa tietoisuutta; se osallistuu siihen, miten maailma ylipäätään tulee näkyväksi ja elettäväksi.
Yhteys Ashraelleniin: kehoa tarkastellaan yhtenä ensimmäisistä havaittavista sisäisen tilan merkeistä, mutta ei totuuden lopullisena mittapuuna.
Narratiivinen epistemologia
Kertomus ei ole valmiin ajatuksen päälle asetettu koriste. Tarinan kautta ihminen kokoaa tapahtumat, teot, syyllisyyden, muistin, valinnan ja seuraukset muotoon, jossa itse voi tulla nähdyksi. Tarina ei vain välitä merkitystä; se luo tilan, jossa merkitys erottuu.
Yhteys Ashraelleniin: romaani ei paketoi filosofiaa, vaan toimii tutkimusvälineenä, jonka kautta lukija kokee mekanismin sisältäpäin.
Kognitiotiede ja enaktivismi
Tietoisuus ei vain peilaa valmista ulkoista maailmaa. Koettu todellisuus syntyy kehon, ympäristön, huomion, muistin, odotuksen ja toiminnan kautta. Ihminen ei ainoastaan havaitse maailmaa vaan osallistuu siihen, miten maailma kokemuksessa rakentuu.
Yhteys Ashraelleniin: huomio, pelko, muisti ja reaktio eivät ole taustaa vaan aktiivisia osallistujia koetussa todellisuudessa.
Taiteellinen käytäntö
Taiteellinen muoto ei korvaa tarkkuutta. Se mahdollistaa sen tutkimisen, mitä kuiva väite ei kanna pitkään: sisäisen romahtamisen, itsepetoksen, pelon, perustan menetyksen, kielen vallan, järjestelmän toiminnan ja tunnistamisen hetken.
Yhteys Ashraelleniin: teksti ei aseta selitystä kokemuksen päälle vaan rakentaa muodon, jossa kokemus itse voi tulla näkyväksi.
— mark of presence