Ashraellen
Tämä tutkimus sijoittuu tietoisuuden fenomenologian, narratiivisen tiedon, kognitiotieteen ja taiteellisen käytännön risteykseen.
Husserl rakensi menetelmää kokemuksen täsmälliseen kuvaamiseen. Merleau-Ponty palautti tietoisuuden kehoon. Ricoeur osoitti, ettei narratiivi ole ajatuksen koriste vaan itseymmärryksen muoto. Varela, Thompson ja Rosch toivat fenomenologian yhteyteen kognitiotieteen ja eletyn kokemuksen.
Ashraellen työskentelee kohdassa, jossa nämä linjat kohtaavat: siellä, missä akateeminen kirjoitus yksin ei enää riitä ja elävä kokemus ei ole vielä saanut tarkkaa muotoa.
Tietoisuuden fenomenologia
Olennaista ei ole uskoa ensimmäistä ajatusta vaan tarkkailla, miten kokemus ilmestyy tietoisuuteen. Totunnaiset selitykset siirretään hetkeksi sivuun, jotta itse ilmiö — ajatus, aistimus, pelko, odotus, kuva tai sisäinen impulssi — voi tulla näkyväksi.
Yhteys Ashraelleniin: ajatuksen havainnointi ennen samaistumista siihen; tapahtuman, reaktion ja tulkinnan erottaminen toisistaan.
Ruumiillinen fenomenologia
Havainto ei leiju tyhjässä päässä. Se juurtuu kehoon: hengitykseen, jännitykseen, eleeseen, kipuun, pelkoon, väsymykseen, vastarintaan ja läsnäoloon. Keho ei vain seuraa tietoisuutta; se osallistuu siihen, miten maailma ylipäätään tulee näkyväksi ja elettäväksi.
Yhteys Ashraelleniin: kehoa käsitellään sisäisen totuuden ensimmäisenä indikaattorina, ei käytännön lopullisena päämääränä.
Narratiivinen tieto
Kertomus ei ole valmiin ajatuksen päälle asetettu koriste. Tarinan kautta ihminen kokoaa tapahtumat, teot, syyllisyyden, muistin, valinnan ja seuraukset muotoon, jossa itse voi tulla nähdyksi. Tarina ei vain välitä merkitystä; se luo tilan, jossa merkitys erottuu.
Yhteys Ashraelleniin: romaani ei paketoi filosofiaa vaan toimii tutkimusvälineenä, jossa lukija elää mekanismin sisältä.
Kognitiotiede ja enaktivismi
Tietoisuus ei vain peilaa valmista ulkoista maailmaa. Koettu todellisuus syntyy kehon, ympäristön, huomion, muistin, odotuksen ja toiminnan kautta. Ihminen ei ainoastaan havaitse maailmaa vaan osallistuu siihen, miten maailma kokemuksessa rakentuu.
Yhteys Ashraelleniin: huomio, pelko, muisti ja reaktio eivät ole taustaa vaan aktiivisia osallistujia koetussa todellisuudessa.
Taiteellinen käytäntö
Taiteellinen muoto ei korvaa tarkkuutta. Se mahdollistaa sen tutkimisen, mitä kuiva väite ei kanna pitkään: sisäisen romahtamisen, itsepetoksen, pelon, perustan menetyksen, kielen vallan, järjestelmän toiminnan ja tunnistamisen hetken.
Yhteys Ashraelleniin: teksti ei aseta selitystä kokemuksen päälle vaan rakentaa muodon, jossa kokemus itse voi tulla näkyväksi.
— mark of presence