Tarve ja riittävyys
Yksi yrittää pitää yrityksensä pystyssä, toinen haaveilee päivästä, jolloin jokaista euroa ei enää tarvitse laskea. Milloin tarpeellisesta tulee liian vähän?
Ashraellen
SEVEN · kirja I · psykologinen rikosromaani
Yksi etsii keinoa turvata tulevaisuutensa. Toinen tarjoaa hänelle mahdollisuutta ansaita. Toiset taas toivovat löytäneensä vihdoin tien parempaan elämään. Heidän ratkaisunsa muuttuvat vähitellen osiksi järjestelmää, jonka seurauksia kukaan heistä ei pysty näkemään kokonaan.
Joskus ansa ei ala uhkauksesta vaan tarjouksesta, josta tekisi liian kovasti mieli olla kieltäytymättä.
Puhuttuaan Iljan kanssa Noel palaa tavalliseen kotielämäänsä. Mutta jo seuraavana päivänä hän joutuu itse kertomaan toiselle ihmiselle epäilyttävästä ansaintamahdollisuudesta.
Noel päätti puhelun ja lähti kotiin.
Nina seisoi jo eteisessä.
— Adoptoitko sinä sen vuokralaisen?
— Oli liian vanha.
— Harmi. Lämmitin keiton jo toistamiseen.
— Tätä minä kutsun oikeaksi perheeksi.
Nina otti hänen takkinsa ja ripusti sen naulaan.
— Ovatko kädet jäässä? Mene pesemään ne.
Iljan kanssa käymästään keskustelusta Noel ei kertonut.
Seuraavana päivänä entinen vuokralainen soitti itse. Hänen nimensä oli Andrei.
— Onko mitään? hän kysyi tervehtimättä.
— Hyvää huomenta sinullekin.
— Huomenta. Onko autoa?
— Ei vielä.
— Mitä minä sitten sinulla teen?
— Hyvä kysymys.
— Olen tosissani. Tarvitsen töitä.
Noel seisoi autopesulan luona ja katseli, kuinka työntekijä ohjasi vesisuihkua yhden Smartin katon yli. Hän oli aikeissa sanoa: »Olisi yksi toinen juttu.» Sanat tuntuivat vierailta, aivan liikaa Iljan puheelta.
— Tule tunnin päästä käymään. Pitää jutella.
Andrei saapui viidenkymmenen minuutin kuluttua. Hän oli noin kymmenen vuotta Noelia nuorempi, laiha, aina vähän sänkinen. Hänen kasvoillaan oli ilme kuin maailma olisi hänelle velkaa pienen mutta kiusallisen summan. Noel muisti takin jo niiltä ajoilta, kun Andrei ajoi viikkokausia hänen Smartillaan ja maksoi vuokran viikko kerrallaan.
— Missä auto on?
— Ei ole autoa.
— Noel, minä tapan sinut.
— Odota. Minulla on asiaa.
He siirtyivät pesulalta parkkipaikan laidalle, missä oli hiljaisempaa. Noel tajusi yhtäkkiä, ettei tiennyt, mitä tekisi käsillään, ja työnsi ne taskuihinsa.
— Olisi mahdollisuus ansaita vähän ylimääräistä.
Andrei katsoi häntä tarkemmin.
— Millainen?
— Ei ihan tavallinen työ. Eikä täysin päivänvaloa kestäväkään.
— Huumeita?
— Ei.
— Varastettua tavaraa?
— Minulle sanottiin, ettei.
Andrei kohotti kulmakarvojaan.
— Hyvältä kuulostaa.
— Siksi sanonkin suoraan, miten asiat ovat. Yritän vielä itsekin ottaa tästä selvää.
— Paljonko? Andrei kysyi.
Ei »mitä pitäisi tehdä». Ei »onko se laillista». Vaan paljonko.
Noel oli vähällä loukkaantua. Hän ei itsekään ollut kysynyt rahoista ensimmäiseksi. Mutta oli kysynyt.
Hän veti kätensä taskuista.
— Ei tässä.
Noel on maahanmuuttaja, joka yrittää säilyttää pienen yrityksensä. Hän on käyttänyt siihen vuosia elämästään. Autot vanhenevat, kulut kasvavat, ja perhe-elämä kaipaa kauniiden lupausten sijaan vakautta. Silloin ilmaantuu ehdotus, joka vaikuttaa aluksi sivutulon mahdollisuudelta: ei aivan läpinäkyvältä mutta muka rajatulta ja hallittavalta.
Ensin Noel pitää itseään vain ihmisenä, joka tutustuttaa toisiaan. Sitten tulevat selitykset, tapaamiset, uudet osallistujat ja vastuu heidän välisistään yhteyksistä. Jokaisen uuden askeleen voi perustella edellisellä. Romaani ei kuitenkaan rajoitu yhteen päähenkilöön, vaan tarkastelee monenlaisia ratkaisuja sekä tapoja nähdä oma etu, tarve ja riski.
Merkitystä ei ole vain niillä, jotka järjestävät ja ylläpitävät arveluttavaa toimintaa, vaan myös ihmisillä, jotka tarttuvat tuoton lupaukseen. Jotkut haluavat rikastua nopeasti, toiset saada menettämänsä takaisin, kolmannet etsiä turvaa tai luottavat vain tuttuun ihmiseen. Erilaiset odotukset tekevät epäilystä joskus erityisen vaikeaa.
Yksi etsii toisen heikkoutta. Toinen omaa tilaisuuttaan. Tarina alkaa siitä, missä nämä etsinnät kohtaavat.
Järjestäjät lupaavat hyötyä ja ohjailevat odotuksia. Osallistujat kuulevat samoissa sanoissa eri lupauksia: toimeentulon, tappioiden takaisin saamisen tai tien ulos umpikujasta. Romaani seuraa molempien puolten ratkaisuja kuitenkaan rinnastamatta huijareiden vastuuta niiden vastuuseen, jotka uskoivat heitä.
Yksi yrittää pitää yrityksensä pystyssä, toinen haaveilee päivästä, jolloin jokaista euroa ei enää tarvitse laskea. Milloin tarpeellisesta tulee liian vähän?
Kömpelö rehellisyys voi vakuuttaa tehokkaammin kuin aukoton tarina. Henkilö päättää itse, mitkä varoitukset hän tulkitsee vilpittömyyden merkeiksi.
»Voin lähteä milloin vain» kuulostaa uskottavalta, kunnes oma päätös synnyttää velvoitteita muita kohtaan.
Menetys ei aina saa pysähtymään, vaan ottamaan vielä yhden askeleen. Varsinkin jos uusi riski tuntuu tilaisuudelta korjata edellinen virhe.
Läheisistä huolehtiminen voi olla aitoa ja samalla perustelu teoille, joista heille ei halua kertoa.
Missä toisen ihmisen valinta päättyy ja oma osallisuus alkaa? Toisen motiivien ymmärtäminen ei poista vastuuta hänen teoistaan.
GREED on ensimmäinen osa kirjallista sarjaa, joka käsittelee ihmisen haavoittuvuuksia. SEVENin yhteinen kysymys saa tässä rikostarinan muodon: miten ihmisten ratkaisut vähitellen muuttuvat, kun toivo, raha ja luottamus kietoutuvat toisiinsa?
Muiden kirjojen suunnitelmia ja tutkimusohjelmaa käsitellään erillisillä sivuilla.
Kirja on tarkoitettu lukijoille, joita kiinnostavat jännitteiset tarinat luottamuksesta, valinnoista ja vähitellen syvenevästä itsepetoksesta. Käsikirjoitus on tekeillä venäjäksi. Toimitukselliselle ja kustannusyhteistyölle on tilaa, myös mahdollisen käännöksen osalta.
— mark of presence