Ajatuksen hienous on tarkoitettu hienolle ymmärrykselle.
Kaikkea ei voi vallata rynnäköllä.
On asioita, jotka eivät avaudu sille, joka saapuu paikalle valmiin mielipiteen saappaissa, arkijärjen viivain taskussa ja vasara kädessä: “No tämähän on ihan yksinkertaista.”
Ei. Kaikki ei ole yksinkertaista.
Joskus ajatus tarvitsee hiljaisuutta.
Joskus sisäistä herkkyyttä.
Joskus kykyä olla tarttumatta merkitystä heti kurkusta, vaan seistä sen vierellä ja antaa sen tulla näkyviin.
Karkea ymmärrys haluaa aina yksinkertaistaa.
Hieno ymmärrys osaa odottaa.
Se ei kiirehdi kutsumaan käsittämätöntä typeräksi.
Se ei tee paradoksista virhettä.
Se ei vaadi, että syvyys makaa saman tien kämmenellä kuin vaihtoraha kassalta.
Hieno ajatus ei piilottele ihmiseltä.
Sen ei vain tarvitse muuttua karkeaksi tullakseen huomatuksi.
Ja siksi ongelma ei aina ole siinä, että ajatus olisi liian vaikea.
Joskus kuulija vain tuli sen luo liian äänekkäänä.
