Älä ajattele siihen liikaa.
Joskus itse tapahtuma on pieni.
Joku ei vastannut.
Joku katsoi oudosti.
Joku sanoi jotain lyhyesti.
Jokin ei mennyt suunnitelman mukaan.
Päivä vain meni eri tavalla kuin halusit.
Ja sitten mieleen astuu katastrofiarkkitehti työhaalareissaan.
Se rakentaa nopeasti lisäkerroksia.
Asentaa valaistuksen.
Ripustaa verhot.
Asuttaa sinne pelot, loukkaantumiset, epäilyt sekä pari vanhaa traumaa pysyvään kirjoille.
Viidessä minuutissa ihmisellä ei enää ole tilannetta. Hänellä on kokonainen sisäinen sarja.
Ei vastannut — hän on loukkaantunut.
Katsoi oudosti — hän tuomitsee minut.
Puhui lyhyesti — kaikki on huonosti.
Oli hiljaa — salaa jotain.
Ei onnistunut — elämä on taas henkilökohtaisesti minua vastaan, ilmeisesti yhteistyössä sään ja maailmankaikkeuden kirjanpidon kanssa.
Usein ongelma ei kuitenkaan synny tapahtumasta.
Se syntyy siitä, mitä ihminen lisäsi siihen.
Oli yksi fakta.
Ja kärsimystä kolme tuotantokautta jatko-osineen.
Siksi joskus viisain harjoitus on pysähtyä ja kysyä:
“Mitä minä tiedän varmasti?”
Ei mitä luulen.
Ei mitä pelkään.
Ei sitä, minkä olen jo piirtänyt päähäni dramaattisen musiikin kanssa.
Vaan mitä todella on.
Todellisuus on yleensä yksinkertaisempi kuin ahdistuksemme.
Älä ajattele siihen liikaa.
Niin syntyvät ongelmat, joita ei alun perin edes ollut.
